Stress? No. And something else, too...

Joo just. Töitä piisaa (ja rahaa tietty kans tämän jälkeen), mutta kun ei ehdi hommia hoitamaan!
Viisumi hoidettu? Ei. Lääkärintarkastus? Ei. Ennakkotehtävät? Ei.
Hyvä Irene. Täytyis ehkä terästäytyä... Mutta jos on kasista kasiin joka päivä menossa (työt), niin milloin sitä ehtii?! No kai tässä aikaa vielä on :D Heh. Yllättävän nopeesti kyllä taitaa pari kuukautta mennä. Liian nopeasti :(

Eilen oli valmennusryhmän päätöstilaisuus. Jokseenkin haikeaa, kun viisi vuotta ollut osan lapsista kanssa ja kaikki tunnen hyvin. Piti vaan pysyä rauhallisena, ettei itkupilliltä tullut tippa linssiin :DD En ehkä halua kuvitella sitä itkun määrää elokuussa! Myös uimakoulut tulivat päätökseen toukokuussa, jotenkin haikeaa sekin. Viisi vuotta niitäkin vetänyt ja aika paljon on samoja perheitä pyörinyt aina uusien lasten kanssa. On sekin kai joku (positiivinen) palaute minulle :) Hassua ajatella, että en ole vuoteen altaassa (kai) enkä ainakaan reunalla valmennuspuuhissa. Tuleekohan mulle vieroitusoireita? Ensi viikon lauantaina loppuu myös vauva- ja perheuinnit. Sielläkin on niin monta ihanaa perhettä, käynyt pari vuotta minun ohjauksessa. Lapset on kehittynyt ja kasvanut, tullut tutuiksi. Ja nyt sekin loppuu...

No syksyllä 2015 varmaan sama kaava jatkuu, jos mut vaan huolitaan takaisin tänne.
anyway, HAIKEAA (jos ei vielä tullut selväksi), vaikka onkin "vain" töitä. Mutta jos samaa työtä on tehnyt pitkään ja siitä vaan sattuu tykkäämään aika paljon, niin kai tämäkin tunne on oikea.

Kamalan syvällistä. huh.

I'm too impatient!!

Voisin jo lähteä... Mun perhe laittoi tänään videoita poikien laskettelusta (for the first time). Oli niiiiin ihania :) En vaan malta odottaa että pääsen sinne, vaik Suomessakin on ihan huippua elää. 
Piti siis tulla taas tekemään I'm alive postaus :D
Ylppärit painaa päälle, mutta lukuintoa ei ole....