Suuria ongelmia? Ei. Pieniä ongelmia? Kyllä. Paljon.
Kuten jokainen varmaan tietää, tulee monesta pienestä asiasta suuri ongelma kun ne kasaantuvat yhteen. Asuminen täysin tuntemattoman (no joo, ei täysin, mutta kuiteski) perheen kanssa ei oo aina helppoa. Itselle ensimmäiset fiilikset siitä, ettei ole varma onko oikeessa paikassa, tuli kuukauden täällä olon jälkeen. Mun välit perheeseen on ollu koko ajan tosi avoimet, joten ollaan kyllä puhuttu asioista hyvin moneen otteeseen. Kyllä meillä synkkaa hyvin, mutta jos ei vaan mene ajatukset yhteen siitä, mitä au pair tarkoittaa jne, ei tää juttu vaan toimi.
Kuten sanoin, ensimmäisen kuukauden jälkeen fiilis oli vähän niin ja näin. Päässäni pyöri ajatukset perheen vaihtamisesta, LCC tuli käymään meille ja pidettiin meeting kaikki yhdessä. Molemmat kertoi omista tuntemuksista ja ongelmista. Perheellä oli juttuja mun blogista ja siitä, kuinka en siivoa täällä vapaa-ajallani muiden sotkuja. En voinut ihan allekirjoittaa niitä ja tuntui aika pahalta kuulla aikalailla sontaa heiltä. No, mulla ongelmakohtia oli ja paljon. Niistä kuitenkin selvittiin ja asiat muuttuivat. Kuukaudeksi. Samat fiilikset alkoi pyöriä taas päässä; Onko tää mulle oikea paikka ja niin hyvä perhe ku odotin? Valitettavasti tajusin myös heidän jättäneen kertomatta monia asioita hakemuksessa, jotka mun fiiliksiin vaikutti hyvin paljon.
Siinä sitten reilu kuukauden päivät purnasin kavereille harva se päivä kuinka kaikki ärsyttää. Tuli thanksgiving ja joulu ja tiesin ettei niihin aikoihin perhettä kannattanut alkaa vaihtamaan, ihan jo siksikin, että perheitä ei yksinkertaisesti ole tarjolla tohon aikaan. Joulua ennen juteltiin kuitenkin mun perheen kanssa ja sanoin, etten oikein ole onnellinen. Ettei mulla oo hyvä olla täällä. Olin siinä vaiheessa jo aika pitkälti mielessäni päättänyt, että vaihdan perhettä. LCC kuitenkin kehoitti odottamaan joulun ja uuden vuoden yli. Ja niinhän mä odotin… Oli mielestäni vaan reilua kertoa perheelle noista tuntemuksista etukäteen, eikä sitten heti paukauttaa ideaa perheen vaihdosta. Heti uuden vuoden vaihtumisen jälkeen istuttiin alas perheen kesken ja päätettiin, että muutan toiseen perheeseen. Seuraavana päivänä pyydettiin meidän LCC taas visiitille (20min) ja täytettiin paperit. Ei meidän tarvinnut enää puida kaikkia mahdollisia syitä, kun molemmat ne jo tiesivät. Mulla kävi hyvä tuuri ja olen jo mätsättynä. Siis ollaan jo päätetty perheen kanssa, että sinne mä muutan.
17.1 toivottavasti aamulla, jos ei, niin 18.1 aamulla mä olen lentokentällä. Etsin lentoa joka suuntaa Los Angelesiin mahdollisimman nopeasti. Eli, blogi varmasti muuttuu, alan ehkä jopa aktiivisemmaksi, koska saan kertoa mun arkipäivistä ja töistä, toisinku mun nykyisessä perheessä. Siksi ootte siis joutunu elämään pimennossa siellä… Pahoittelut :D No, jos jotain kaiken tämän jälkeen kiinnostaa, mikä meni vikaan ni laita mulle fabossa viestiä. Mä copy+paste hyvin nopsaan sulle syyt. :D
Yhden vinkin annan kaikille auppareille. Jos se ei tunnu hyvältä, älä turhaan ole siinä tilanteessa. Jos sun fiilikset on, ettei ole ollut reissu kaiken sen arvoista, että maksoit paljon ja jätit Suomen, älä kituuta itseäsi siinä. Älä hukkaa aikaa.
Silti, onneksi hukkasin aikaa, koska voin sanoa et mun uusi perhe on aika mahtava. Tosi mahtava. Kirjoittelen lisää joskus… :)
In English:
So as some of you already know, I'm in rematch. Or transition as Cultural Care wants to call it.
I never had any huge issues here. But you know, a lot small things and all that together make it a big issue. We have very open relationship with my current host family and we had several meetings before making a decision to rematch.
After the first month we had a meeting with our LCC and we had a good conversation (once again) about our feelings and expectations and everything. After that I felt better. But after two (or so) more months again the feeling "I might not belong here" came to my mind. In a way I felt our lifestyles are just too different. I had a very busy life in Finland but in a different way (a lot to do but with sports) and here it's not the same. I didn't feel like I have enough to do and started feel very bored.
Then there were thanksgiving and christmas, special events tho… Before christmas we sat down and talked with my family for a long time. Me with mom, me with dad and all together. We decided to try over christmas and see what a little vacation makes.
After new years we made a decision to rematch. Again we had good conversation about it and we really decided it together. That was very nice in my opinion. Couple of days after that my LCC came over and we just filled out the papers (took like 20 mins) because we all knew what are the issues we didn't need to talk once again about them.
I had so good luck with getting a new family. I found them very quickly and we decided I'll fly there January 17th or 18th. Oh and what I mean with "there"? Los Angeles. I think my blog is going to change a little bit, probably start updating it more often (sure…) But I'm excited, and seriously not about LA so much but the family! Their lifestyle and my lifestyle in Finland are pretty similar. Very nice :)
Ok I want to tell you guys one thing; When I started my matching process I was kind of afraid of getting a match from California. Because of time difference and after all I don't even know why. :D But I guess I'll be totally fine there and I can still Skype to Finland since my hours are a lot different than here.
One advice for all au pairs: Don't waste your time. If you feel like your months here haven't been good enough or what you expected, talk with your family. Talk with your LCC. Make a difference to situation somehow.
BUT luckily I wasted my time because I got awesome family. I mean AWESOME. And without wasting my time I would not be going there next weekend… :)
