Last night in Finland

Eihän tätä voi todeksi uskoa... Siis herään (jos edes nukahdan) huomenna viimeistä kertaa pitkään aikaan omasta sängystä!!! Huomenna mä oon Nykissä?! Perjantaina nään mun kolmannen perheen?! Mitääääää ihmettä?!
Tänään oli mun yhden perheen hyvästeleminen edessä. Sanoin isille, etten halua lähteä. En ees tiedä miks sanoin niin, ehkä se vaan tuntu niin pahalta sanoa hyvästit. Huomenna aamulla hyvästelen toiset sisarukset ja kentälle tulee vielä äiti ja isäpuoli. Lapsia en sinne halunnut, koska no more tears, please... Isäpuoli kyllä uhkaili, että hän tuulettelee kun mä käännän selkäni :D thanks...
Perhehyvästien lisäksi eilen tuli yhdelle ystävälle sanottua itkuheipat, mikä ei varsinaisesti yllättänyt. Tänään toiselle, mikä sekään ei yllättänyt. Voi parku. Tän viikon aikana on sitte paruttu koko vuoden edestä, ettei siellä enää tarvii!
Mä varmaan aamulla kirjoitan jonkun paniikkipostauksen (vaikka oon maailman surkein jännittäjä, koska en edelleenkään jännitä), mut ehkä se on tehtävä silti :D mä en oo myöskään sen enempää ajatellu sitä kun nähdään sen perheen kanssa. En pelkää avata suutani enkuks, en jännitä niitä vanhempia, en lapsia. Tiedän olevani lapsien kanssa (joo, just sillai) tosi hyvä, joten toivon että muhun rakastutaan :) pian mulla on kahdeksan sisarusta!! Ihanku viis ei ois riittänyt... Huhhu.
Sekavaa. Öitä.

Eka blogiselfie, mutta pakko... Vimppa yö täällä :o