Second match

Oukei eli eilen kun olin valmentamassa, tuli sähköposti matchista. Akku oli puhelimesta niin loppu, etten saanut siitä heti katsottua tarkemmin perheen tietoja tai ilmoittamaan heille kiinnostuksestani. Heti kotiin päästyäni laitoin nettiohjelman kautta tiedon olevani halukas puhumaan skypessä, koska hakemus oli heillä vajaavaisen tuntuinen. Useassa kohdassa oli tyyliin "sovittavissa au pairin kanssa". Haluan kuitenkin tehdä päätöksen vasta oikeasti juteltuani perheen kanssa. Kuvaakaan ei heillä ollut.

Perheestä... Isä, äiti ja kolme lasta, Marylandista. Matkaa kotoa Baltimoreen noin 20 minsaa. Ei tässä vaiheessa mitään ongelmaa, mutta... Sinne mennessäni olisi lapset 5-,4- ja 1-vuotiaita. Ja isoimmalla on kuulovamma, eli Jenkkien viittoma tulisi minun opetella. Olisin myös velvollinen hoitamaan kaikkia kolmea. Tässä vaiheessa fiilis lähinnä, että liikaa. Mutta juuri siksi haluan jutella perheen kanssa, koska voi olla, että näyttää paljon pahemmalta mitä oikeasti onkaan. 

Olen yrittänyt äidin kanssa sopia jotain aikaa jolloin Skypetellä, mutta kun aikaero, työ hänellä, koulu minulla ja viisi työtä minulla... Aika heikosti saa sovittua :D Alunperin piti tänään päivällä (Suomen aikaa), mutta kun ei hän vastaannut sitten enää mitään, oletan, ettei tämä aika sopinut. Annoin myös monta muuta vaihtoehtoa, joten katsotaan :)

First match

Okei siis mun hakemushan ei ole valmis vielä, koska en ole jaksanut kuvata videota... Ajattelin, ettei sitä ennen mitään matcheja voi tulla. Yöllä mulle oli kuitenkin tullut sähköposti matchista. Aamulla kun katsoin mun profiilia, oli match kadonnut. Perhe asui pikkukaupungissa (oikeasti pienessä paikassa), ja luulenpa heidän lukeneen mun hakemuksesta, etten voi asua keskellä ei mitään. Ja se on totta, eli ehkä ihan hyvä näin. En ymmärrä, kun jotkut ovat olleet pettyneitä tälläisessä tilanteessa. Itse en tunne olevani huono millään tavalla tämän takia. Ehkä johtuu siitä, että todellakin tiedän hakemukseni olevan erittäin hyvä, vaikka se video puuttuukin vielä. Idea siihen on jo täysin, enää toteutus puuttuu. Mutta kun ei jaksa... :D

Happy news

Eilen illalla sain erittäin iloisen sähköpostin. Minut on hyväksytty Cultural Caren au pair -ohjelmaan!!! Oon niin onnellinen... Ens syksynä en välttämättä ole Suomessa?! Nyt mua vasta alkoi jännittämään! Jos jollain on hyviä vinkkejä videota varten, otan ilomielin vastaan :)

Au Pair Application Submitted!

Moikka,

Otsikkona juuri itselleni saapunut sähköposti... Eli siis hakemus lähetetty ja järjestö on sen vastaanottanut. OH MY... Mihin olen ryhtynyt? Jännittää, pelottaa, hymyilyttää, odotuttaa! Oikeasti yksi askel lähempänä vuotta ulkomailla! En tiedä mitä ajatella :) Hakemuksesta tuli mielestäni hyvä, usea suositus, paljon työkokemusta ja lastenhoitokokemusta, hyvä kirje, useita kuvia lasten kanssa sekä muutenkin perheestä. Toivotaan, että minut hyväksytään ohjelmaan ja saan pian aloittaa matching-prosessin!

JEEEEEEEEEEEEEE!

Something about me and the process

Moikka kaikille,

Pidän siis blogia au pair -vuoteni suunnittelusta, hakuprosessin etenemisestä ja kaikesta mahdollisesta, mitä au pairiuteen liittyy. Lukiosta pääsen pois ensi keväänä (jos kaikki menee suunnitelmien mukaan), minkä jälkeen olisi tarkoitus lähteä toiselle puolelle maailmaa. Ihmettelen nyt jo itseäni, koska minun elämäni Suomessa lähentelee täydellistä. Minulla on kaksi ihanaa perhettä, viisi vielä ihanampaa pikkusisarusta, monta hyvää ystävää ja erittäin rakas poikaystävä. Lisäksi töitä olisi vaikka kuinka ja paljon. Miksi ihmeessä haluan lähteä?

En itsekään tiedä vastausta tarkkaan. Ehkä se selviää tässä ajanmittaan, en kuitenkaan malttaisi enää odottaa lähtöä.

Haen auppariksi Cultural Caren kautta. Nyt jo olen huomannut tämän järjestön aidon kiinnostuksen hakijoita kohtaan. Minulle tulee useita sähköposteja hakemuksen parantelusta ja kaikesta muusta, he todella auttavat kaikessa. Vastauksen olen saanut jokaiseen mieltäni askarruttavaan kysymykseen. Haastattelussa ja infossa kävin viime lauantaina, tilaisuus oli erittäin rento. Odotin jotain aivan muuta, mutta yllätyin positiivisesti. Johanna oli infoamassa kolmea tyttöä ja haastatteli meidät samalla. Helppoja kysymyksiä ja englannin puhumista noin kaksi minuuttia. :D Onneksi en jännittänyt tilaisuutta, koska näin jälkeenpäin ajateltuna se olisi ollut todella hölmöä.

Hakemukseni on siis "Lähetä" -klikkausta vaille valmis, mutta jotenkin sen klikkaaminen jännittää. En todella tiedä miksi :D Sehän on vain yksi painallus, mutta... Silloin perääntyminen ei ole niin helppoa, ei sillä, että edes haluaisin. Jotenkin vaan tulee siinä vaiheessa pysyvämpi olo vuodesta kaukana poissa. Tiedän, että minulla on hyvät lähtökohdat vuodelle, koska kokemusta lastenhoidosta on erittäin paljon. Täytyy vain toivoa, että löydän minulle sopivan perheen!

Lähde ihmeessä matkaani, kirjoittelen tänne aina, kun jotain uutta tulee. Kaikesta saa kysyä ja koitan auttaa parhaani mukaan. :) Toivottavasti MUMMI saat tätä blogiani luettua, koska tämä (toivottavasti) kiinnostaa sinuakin!