Now it's official

Eli perheen kanssa molemmat olemme sitä mieltä, että olemme oikeat toisillemme (olipa hauskasti sanottu :D), joten nyt alkaa asioiden todellinen hoitaminen... Lähtöpäivä varmistui ja se on 2.8. Pitäiskö mun nyt olla normaalisti? Jokaisella halauksella sisaruksieni kanssa tiedän, että vuoden päästä en voi sitä tehdä...
Kyselin tänään omalta äidiltäni kysymyksiä, joita voisin kysellä maanantain Skypettelyn aikana (miten hän osaakaan keksiä niin hyviä kysymyksiä?!). Siinä sitten 8v pikkuveljeni kysyi mihin olen lähdössä. Sivutimme kysymyksen täysin, eikä hänkään sitä onneksi muutaman minuutin päästä muistanut. En todellakaan tiedä miten asiasta heille kerron. Pikkusiskoni on kuin kopio minusta kaikella tavalla ja ei tykkää olla edes päivää ilman minua. Ikävä syntyy parissa päivässä. Miten sitten vuoden selviää?
Tiedän olevani onnekas, kun minulla on kaksi ihanaa perhettä ja viisi ihanaa pikkusisarusta Suomessa. Siksi suurin ihmetyksen aiheeni on edelleen, että miksi haluan täältä pois. Ehkä se selviää jossain vaiheessa. Perhe, johon olen menossa, vaikuttaa ihanalta edelleen. Maanataita odotellessa :)