Rematch

Suuria ongelmia? Ei. Pieniä ongelmia? Kyllä. Paljon.

Kuten jokainen varmaan tietää, tulee monesta pienestä asiasta suuri ongelma kun ne kasaantuvat yhteen. Asuminen täysin tuntemattoman (no joo, ei täysin, mutta kuiteski) perheen kanssa ei oo aina helppoa. Itselle ensimmäiset fiilikset siitä, ettei ole varma onko oikeessa paikassa, tuli kuukauden täällä olon jälkeen. Mun välit perheeseen on ollu koko ajan tosi avoimet, joten ollaan kyllä puhuttu asioista hyvin moneen otteeseen. Kyllä meillä synkkaa hyvin, mutta jos ei vaan mene ajatukset yhteen siitä, mitä au pair tarkoittaa jne, ei tää juttu vaan toimi. 

Kuten sanoin, ensimmäisen kuukauden jälkeen fiilis oli vähän niin ja näin. Päässäni pyöri ajatukset perheen vaihtamisesta, LCC tuli käymään meille ja pidettiin meeting kaikki yhdessä. Molemmat kertoi omista tuntemuksista ja ongelmista. Perheellä oli juttuja mun blogista ja siitä, kuinka en siivoa täällä vapaa-ajallani muiden sotkuja. En voinut ihan allekirjoittaa niitä ja tuntui aika pahalta kuulla aikalailla sontaa heiltä. No, mulla ongelmakohtia oli ja paljon. Niistä kuitenkin selvittiin ja asiat muuttuivat. Kuukaudeksi. Samat fiilikset alkoi pyöriä taas päässä; Onko tää mulle oikea paikka ja niin hyvä perhe ku odotin? Valitettavasti tajusin myös heidän jättäneen kertomatta monia asioita hakemuksessa, jotka mun fiiliksiin vaikutti hyvin paljon. 

Siinä sitten reilu kuukauden päivät purnasin kavereille harva se päivä kuinka kaikki ärsyttää. Tuli thanksgiving ja joulu ja tiesin ettei niihin aikoihin perhettä kannattanut alkaa vaihtamaan, ihan jo siksikin, että perheitä ei yksinkertaisesti ole tarjolla tohon aikaan. Joulua ennen juteltiin kuitenkin mun perheen kanssa ja sanoin, etten oikein ole onnellinen. Ettei mulla oo hyvä olla täällä. Olin siinä vaiheessa jo aika pitkälti mielessäni päättänyt, että vaihdan perhettä. LCC kuitenkin kehoitti odottamaan joulun ja uuden vuoden yli. Ja niinhän mä odotin… Oli mielestäni vaan reilua kertoa perheelle noista tuntemuksista etukäteen, eikä sitten heti paukauttaa ideaa perheen vaihdosta. Heti uuden vuoden vaihtumisen jälkeen istuttiin alas perheen kesken ja päätettiin, että muutan toiseen perheeseen. Seuraavana päivänä pyydettiin meidän LCC taas visiitille (20min) ja täytettiin paperit. Ei meidän tarvinnut enää puida kaikkia mahdollisia syitä, kun molemmat ne jo tiesivät. Mulla kävi hyvä tuuri ja olen jo mätsättynä. Siis ollaan jo päätetty perheen kanssa, että sinne mä muutan. 

17.1 toivottavasti aamulla, jos ei, niin 18.1 aamulla mä olen lentokentällä. Etsin lentoa joka suuntaa Los Angelesiin mahdollisimman nopeasti. Eli, blogi varmasti muuttuu, alan ehkä jopa aktiivisemmaksi, koska saan kertoa mun arkipäivistä ja töistä, toisinku mun nykyisessä perheessä. Siksi ootte siis joutunu elämään pimennossa siellä… Pahoittelut :D No, jos jotain kaiken tämän jälkeen kiinnostaa, mikä meni vikaan ni laita mulle fabossa viestiä. Mä copy+paste hyvin nopsaan sulle syyt. :D

Yhden vinkin annan kaikille auppareille. Jos se ei tunnu hyvältä, älä turhaan ole siinä tilanteessa. Jos sun fiilikset on, ettei ole ollut reissu kaiken sen arvoista, että maksoit paljon ja jätit Suomen, älä kituuta itseäsi siinä. Älä hukkaa aikaa. 

Silti, onneksi hukkasin aikaa, koska voin sanoa et mun uusi perhe on aika mahtava. Tosi mahtava. Kirjoittelen lisää joskus… :)

In English:

So as some of you already know, I'm in rematch. Or transition as Cultural Care wants to call it. 

I never had any huge issues here. But you know, a lot small things and all that together make it a big issue. We have very open relationship with my current host family and we had several meetings before making a decision to rematch. 

After the first month we had a meeting with our LCC and we had a good conversation (once again) about our feelings and expectations and everything. After that I felt better. But after two (or so) more months again the feeling "I might not belong here" came to my mind. In a way I felt our lifestyles are just too different. I had a very busy life in Finland but in a different way (a lot to do but with sports) and here it's not the same. I didn't feel like I have enough to do and started feel very bored. 

Then there were thanksgiving and christmas, special events tho… Before christmas we sat down and talked with my family for a long time. Me with mom, me with dad and all together. We decided to try over christmas and see what a little vacation makes.

After new years we made a decision to rematch. Again we had good conversation about it and we really decided it together. That was very nice in my opinion. Couple of days after that my LCC came over and we just filled out the papers (took like 20 mins) because we all knew what are the issues we didn't need to talk once again about them.

I had so good luck with getting a new family. I found them very quickly and we decided I'll fly there January 17th or 18th. Oh and what I mean with "there"? Los Angeles. I think my blog is going to change a little bit, probably start updating it more often (sure…) But I'm excited, and seriously not about LA so much but the family! Their lifestyle and my lifestyle in Finland are pretty similar. Very nice :) 

Ok I want to tell you guys one thing; When I started my matching process I was kind of afraid of getting a match from California. Because of time difference and after all I don't even know why. :D But I guess I'll be totally fine there and I can still Skype to Finland since my hours are a lot different than here. 

One advice for all au pairs: Don't waste your time. If you feel like your months here haven't been good enough or what you expected, talk with your family. Talk with your LCC. Make a difference to situation somehow.

BUT luckily I wasted my time because I got awesome family. I mean AWESOME. And without wasting my time I would not be going there next weekend… :)

Sorry for updating my blog all the time

Okei eli suuret anteeksipyynnöt, että taas päivitän blogia (eiku olikohan se kuitenkin niin et ku en oo päivittäny pitkiin aikoihin :D)… No kerron heti alkuun et mun elämässä täällä tulee tapahtumaan tosi isoja muutoksia seuraavan kahden viikon aikana, joten pahoittelut. Kirjoitan siitä myöhemmin mut kaikki au pairit ainakin varmaan ymmärtää mistä on kyse :D Eli siis kirjoitan, kunhan on kaikki selvillä mitä loppuvuoteni täällä teen :) Hyvillä mielin ollaan, itseasiassa paremmilla ku pitkään aikaan. Joten ei hätää siellä Suomessa!!

FINLAAAAAND!! And Art Museum (Philly)

Sitten asiaan, kuukaudet paukkuu ja lähellä 5kk rajapyykkiä ollaan. Ihan vaan tiedoks, että ei oo Suomeen kaipuuta. :D

So beautiful place near by Art Museum of Philadelphia

Joulu oli ja meni. Erilainen ja kyllä voin sanoa et ei ollu yhtään niin kivaa ku Suomessa. Ekaa kertaa tuli sellanen olo et haluan Suomeen. Se kesti tasan kaksi päivää ja sit jo hymyilytti uudestaan. Osasyynä tähän oli tietty mun tilanne täällä, joten… annettakoon tämä suomi-ikävä itselle anteeksi :D Lisäks sain fiiliksen et oon niin surkea sisko. Mulla ei siis oikeesti ollu aikaa (koska olin töissä koko päivän) skypettää jouluaattona Suomeen. Tuli niin surullinen olo etten nähny sisarusten avaavan lahjoja ja jollain tavalla edes olevan osa sitä joulua :(

Oh how I love Philadelphia <3 

Joulun jälkeen olinkin viikon vapaalla ja pysyttelin kotona. Perhe lähti siis laskettelemaan johonkin pikkupaikkaan viikoks ja mua ei napannu toista lomaviikkoa käyttää siihen. Ensin mun kaveri Bostonista tuli tänne, käytiin kaikki pakolliset nähtävyydet ja vähän ekstraa. Sen jälkeen mun kaveri Fairfieldista tuli meille muutamaks päiväks ja ei kyllä jaksettu tehdä juuri mitään :D

Eastern State Penitentiary, Philly. Cool and scary place. 

Uusivuosi oli aika rauhallinen. Tehtiin hyvä dinner meillä kahden kamun kanssa ja sit ilta tuli vietettyä kavereiden kanssa downtownissa ilotulituksia katsellen. Kokonaisuudessaan hyvä uusivuosi :) Ainiin, jossain välissä kävin nykissä pari päivää, ennen vuoden vaihtumista ton viikon aikana :D Ei se kaupunki vaan oo mun paikka!

John Lennon, Central Park, New York

Nyt täytyy alkaa keskittyä seuraaviin koitoksiin…

Selfietime after I found some geocaches ;) Central Park NY

In English

Sorry for updating my blog so often… Going to go through some changes here soon, but telling more when I really have something to tell about. Feels good anyway!! Don't be worried there :)
So I have been here a little less than five months. That's crazy but at the same time I don't feel like going back to Finland in a while, sorry :D

Cool!! Actually I have seen some people doing  this in Finland, too! Central Park, NY

Christmas was different and those days were first days I felt like I want to be in Finland. Seeing pictures of Santa and siblings made me feel sad. I felt like worst big sister ever since I didn't have time to Skype with them on 24th and see them opening presents and so on. Well, feeling better now.

Central Park, NY

After christmas my host family went to skiing and I stayed home almost whole week (with friends tho). I went to NYC for two days before New Years and again realized that I just don't like that city too much! New Years we went to downtown Philly with my friends and saw firework over there. Before that we came to my house with my best friend Alex and my friend from Connecticut and made so nice dinner. :) Good NYE after all!! :)

Benjamin Franklin Bridge

 And happy new year!!

Hundred and one days

Neljäs kuukausi käynnistyi viime viikolla, sata päivää tuli täyteen eilen... Mihin ne kolme edellistä kuukautta oikein meni? Ei aavistustakaan, mut ainakin on ollut kivaa. En voi uskoa et pian on Thanksgiving (Black Friday!!!) ja sitten onkin joulu... Siinä tää vuosi sitten olis :o Hassua.

Kolmen kuukauden jälkeen olis varmaan hyvä kirjoitella niitä eroavaisuuksia (osa niistä, pieni osa) Jenkkilän (voi kuinka vihaan tota sanaa) ja Suomen välillä. Tässä siis sellaisia asioita, joita olen huomannut useammin, kuin kerran. Ei vaan "Oho, kato, tuolla on hassu talo. Tää on niin Jenkkiä!" :D Mua ei oo oikeestaan eroavaisuudet häirinnyt. Enkä kiinnitä näihinkään enää huomiota, enkä niihin tsiljoonaan muuhun asiaan, joista aupparit on kirjoitellu! Lukekaa siis muista blogeista lisää, haha.

English: So I have been here more than three months and more than hundred days! Time really flies. I think I should write some differences between USA and Finland... I really don't notice these things so much anymore. Maybe writing more at some point. This stuff have been in so many blogs that I feel kind of silly to write about it. So, just read somewhere else all the details and more differences I'm too lazy to translate all this in English, haha sorry :)

1. Ihmiset
(People, they are so nice!)

Ystävällisiä, ihania jne. Ei kuljeta katse maassa naama väärinpäin törmäillen muihin. Täällä kuuluu katsoa ihmisiä silmiin ja lähes aina hymyillään muille. Tää tulee olemaan todella hankala juttu Suomessa (jos sinne joskus täytyy vielä sopeutua, haha), sillä mä olen nyt jo ollut se kummajainen Suomessa, joka hymyilee muille. Mitä se onkaan tämän vuoden jälkeen?! Ihmiset siellä varmaan ajattelevat, että mulla on jotain takaa-ajatuksia :D

Ja joo, monet sanoo et jenkit on feikkejä koska kyselee kuulumisia jne mut musta se on silti kiva. Ja kyllä moni ihminen muistaa mitä sä oot niille edellisinä päivinä kertonu (esim. salilla)!

2. Vessat
(Bathrooms)

Julkisissa vessoissa on ovi, joka "peittää" näkyvyyden. Se on siis auki sekä alhaalta, että ylhäältä ja oikein runsaasti. Eikä siinä vielä kaikki, vaan ovien sivuissakin on aukot, joista näkyy varsin selvästi ulos (ja sisään...). Eipä tuo ole paljoa häirinnyt, mutta hassua. Lisäksi vesi on kovin korkealla (itseasiassa tykkään tästä enemmän :D) eikä vessaharja ole mikään vakiovaruste, menit mihin tahansa vessaan. Jotta ei olis liian helppoa ni vessa vedetään (painetaan) sivusta tai se vetää automaattisesti.

3. Ovet
(Doors open to different direction and locks are different)

a) aukeaa väärään suuntaan,

b) lukko on vaan pienenpieni juttu, jonka väännät (lukon mekanismi tuntuu kutakuinkin samalta sekä ulko-ovissa, että huoneiden ovissa :D), 

c) ovenkahvat ei oo kahvoja vaan nuppeja (ne jotka mun kanssa enemmän hengaili, tietää miten avasin ovet jos kädet oli täynnä tavaraa. Jalalla tietty. Täällä ei ihan onnistu) 

4. Hinnat
(Almost everything is cheap. Still spending more money here than in Finland. More nice stuff ;))

Halpaa. Siinä on tarpeeksi kerrottu tästä.

5. Ruoka
(Food. Salty. Here we eat more out than my families in Finland. But haven't been in Mc. Donald's or Burger King or that kind of crap places during my stay! So basically we eat good stuff even if we get it somewhere out)

Kaikessa on ihan hitokseen suolaa. Anteeks Putous. Mut siis oikeesti, mitä vaan pakkausta ku kattoo, ni kyllä sodiumia on rutkasti! Yleisesti ruokaa haetaan useammin jostain kun mun suomiperheissä (vaik tääkään perhe ei oo mitään jenkkejä jotka hakee kaiken ruokansa jostain). Meille ruoka haetaan kuitenkin useimmiten ihan oikeista ravintoloista. Mäkkärissä en oo silti kertaakaan käynyt. Enkä Burger Kingissa, enkä muussa vastaavassa...

Valley Forge National Park

Viime viikonloppuna oli paljon ohjelmaa... Santra tuli Nykistä meille perjantaina, talo täyttyi ties kuinka monesta ihmisestä viikonlopun aikana, sillä sunnuntaina oli kerran vuodessa järjestettävä Buddy Walk (http://buddywalk.chop.edu)! Kyseinen tapahtuma on siis hyväntekeväisyysjuttuja, ja meidän porukka sai aika hyvin rahaa kerättyä, yli oman tavoitteen :) JEJ!
Sunnuntaina meillä oli afterpartyt walkin jälkeen; bounce tent ja ruokaa... ;p Olin pyytäny myös muutamia aupparikavereita meille. Kun Santran oli aika lähteä, pakattiin me muutkin aupparin kamat ja lähdettiin kattomaan Valley Forge National Parkia. Siellä on erimittaisia lenkkejä, me tehtiin lyhin, sillä aikaa ei ollut paljoa. He sulkee siis portit, kun tulee pimeä. Jos sun auto on porttien sisällä ni too bad, se viedään sieltä pois. Ei haluttu siis ottaa riskiä :D
Kyseinen park oli tosi hieno, vaikken yleensä oo mikään luontoa ylikaiken rakastava, oli toi paikka upea! Siellä meni joki ja joen vieressä "pururata", mut pääsit myös joenrantaan kävelemään. Onneksi otin kameran mukaan :)

In English:

Past week and weekend were very busy... Santra came from NY to us. Buddy Walk (http://buddywalk.chop.edu) was on Sunday and our biiiiig team raised a lot moneyand my family had after party; bounce tent and fooooood! There were my au pair friends, too. Santra left on Sunday afternoon and me and other au pairs decided to go to Valley Forge National Park. What a beautiful place. There is longer and shorter routes you can walk in different parts of park, we walked the shortest one... They close park when it gets dark so we didn't want to take risk not to get back home haha. There goes river through the park and that's veeeery beautiful!!

Joenrantamaisemaa 

Samaa settiä edelleen 

Vesi oli superkirkasta, tässäkin kuvassa pohja loistaa :) 

What happens when SWE and FIN are team? Ei ollu ihan matala puu, eikä myöskään kovin leveä. Sinne oli silti päästävä, koska näytti hauskalta... Koitettiin päästä latvaa pitkin alas mut todettiin et ehkei ihan niin extremeks heittäydytä (yrityksen jälkeen todettiin, tietty)

Siel mä patsastelen 

Kiiiiiirkas vesi, niin ihana paikka :)

what YOU want to read?

Mahdollisuus olis kertoa mulle, mistä haluaa kuulla. Sain mun hostmamalta aivan huikeen idean... En halua kirjoittaa aina "päivä on mennyt kivasti plaaplaa", vaan jotain mielenkiitoisempaa! Niinpä päätin et tää koko blogi on enemmän JENKKIKERTOMUS kun AU PAIR -KERTOMUS. Toki moni asia ehkä pohjautuu aupparina oloon, mutta anyways. Eipä tarvii miettiä työtä niin paljon, kun kirjoittelee blogia.
Elikkä, mitkä asiat sua kiinnostais? Ei siis liittyen tähän työhön vaan KAIKKEEN (mielikuvitus käyttöön) :) Mulla on jo muutama juttu mietinnässä, mut tuntuu hassulta kirjoittaa niistä näin lyhyen ajan jälkeen...

Thanks dudes.


English:

First of all, I feel like I don't know how to spell words anymore... I have talked so much and wrote too less, and I'm going to change that now. :D I'm not writing everything in English, but usually something.

So, I want you to tell me what you want me to write here?! My HM got an excellent idea about not writing about the job but things in here. That way my blog is a bit different than blogs I have read and I think it's more fun to read that kind of stuff. Not just like "Today was fun, I was working in the morning and then went to gym..." I mean, who wants to read same things again and again? My life is kind of similar every day so...

Philly in my heart

Tää kaupunki on jotain niin ihanaa. Ei liian iso, ei liian pieni. Ei liikaa ihmisiä, ei liikaa kiirettä. Mä tykkään paljon enemmän tästä ku Nykistä ja ehkä jopa enemmän ku Turusta (hah). Mulla ei oo mitään perus skyline kuvia, koska en oo saanu mistään tarpeeksi hyvää. Mut anyway, I love this city. Phillyn molemmilla puolilla menee joet, ja nää kuvat (suurin osa) on isomman joen (Delaware river) puolelta. Toi "jokiranta" ei oo mikään ihmeellinen, mut löytyy kauniita maisemia kuitenkin. Tää on ihan NJ rajoilta.

Tossa on joku ravintola ja söpö pieni "allas". Täällä on joka paikassa aika vihreää, joten kaunista.

Jonkunlainen kukkakauppa tms joessa. Siis ei siellä ison joen keskellä,  vaan myös pienessä altaassa. Aika cool. 

yksi NJ vievistä silloista 

joo-o.

joo-o again. Tää oli niin tyhmä :D toi monumentti on pieni ja kaikki turistit ottaa sen samanlaisen kuvan siinä. Ihan vaan periaatteesta en ottanu sellasta. 

City Hall

Jokirannassa on myös kesäisin ihana puisto (Harbor park), jossa on riippumattoja ja pieniä kojuja (ruokaa jne). Tuolla on niin mukava tunnelma! Tää sulkeutui edellispäivänä siis tän kesän osalta.

<3

nyc part 2 with best girls

Perjantaina menin liian myöhään nukkumaan ja lauantaina herätys oli liian aikaisin. Ei kuitenkaan tuntunu pahalta, koska tiesin mitä odottaa! Olin iloinen, koska tiesin et pääsen nykiin ja näen ihania tytsyjä!!! Juna Phillyyn, Bussi Nykiin ja sitten odottelua. Riina ja Santra oli sattumalta törmännyt juna-asemalla, eli mä odottelin heitä Starbucksissa ja siitä sitten lähettiin kävelemään. Meillä ei ollu varsinaisia tavoitteita tai intressejä tekemisille, joten mentiin vähän haahuillen kaskustassa :D Lauantai oli vähän pilvinen ja lopulta myös sateinen, mut kyllä me tekemistä keksittiin... Antaa kuvien (joita riittää) puhua, mitä mä turhaan selostan tähän! Anteeksi, jos tulee sellainen fiilis, et loppuispa kuvat jo.

Eka pysäkki oli tämä museo. Sieltä löytyi kaikennäköisiä otuksia.

Mikkepä hyvinkin. Otus.

Aaro, Ilmari ja isi, kuka tämä on? 

Ihan vaan isäpuolen mieliksi... 

Hot. Enough said.

Jenkeissä ku ollaan, niin tottakai karkit on sisustuselementti. Missä sitä sokeria ei olis?!

 Museossa luonnollisesti oli muitakin kundeja, mut totesin, että kuvia tulee aika paljon liikaa, jos alan suunnilleen kaikkia tähän tunkemaan.

Tää oli ihan hullu paikka! Siis M&M World? :D Are you kidding me... Siis yhdelle karkille tällänen paikka. Ei mee jakeluun.  Kolme kerrosta jne!

Rahankerjuuta. 

Tää oli cool! Kaikkia "erikoisvärejä" ylihinnoiteltuna... Mut oli hauska ja ostin minimini pussin mun vanhimmalle hostkidil, se oli ihan intona :) Ja näit oli tääl ehkä 30 tollast tuubii? en osaa sanoo ees!

Tässä mun pienestä pussista kuva :) Ihanat värit... Ihanat E-koodit...

Siellä oli myös laite, joka "puristaa" sun laittamista kolikoista tollaisen matkamuiston. Se oli kiva! Sinne piti laittaa 51 senttiä, joten oli senkin takia kiva. Ei hinnalla pilattu ;)

Illan hämärtyessä otettiin suunnaksi Times Square. Olihan se aika hieno paikka, varsinkin hämärällä.

Keskellä oli joku tietyö (niitä riittää), ja se vähän häiritsi ainakin mua :D 

Selfie time ;)  

Tässä ihan vaan mun autofani pikkuveljeä ajatellen... Olisko tää unelma-auto vai vähän liian mauton? Ei osattu päättää.

Times Squarelta lähdettiin kohti Grand Centralin juna-asemaa ja meidän majapaikkaa (Thank you Santra's HF!!!). Liian monta mailia oli jalat kantaneet, joten tunnin junassa istuminen tuntui varsin hyvältä ja ansaitulta.

Hyvin nukuttujen parin tunnin jälkeen mun ja Santran matka jatkui kohti Central Parkia ja Riinan host isä tuli hakemaan hänet Santralta

Pohdittiin, et täällä selfieiden ottaminen ei tunnu niin nololta ku Suomessa. Täällä kaikki ottaa niitä koko ajan :D 

Kauniita maisemia. Harmi, että oli aikataulu. Voi olla, et oltais osattu arvostaa tätä paikkaa enemmän jos ois ollu aikaa vaan istua ja hengailla. 

Big girl, bigger city!

Central Parkista käveltiin ties kuinka paljon High Linelle (kuvassa siis oon sen alla). Tän paikan haluan ehkä kokea illalla. Oli tosi kaunista, mutta jotenkin veikkaan et illalla vielä upeampaa.

Aika värikkäitä taideteoksia. Piristi mukavasti maisemaa!

Eli tuollahan on mennyt ennen rautatie, joten se on säilytetty sinne alle. Meni välillä jalkojen alla, välillä istutusten. Googlettaa ken haluaa tietää lisää. En jaksa sepustaa.

Sitten kuva mun home townista. Ihan vaan siks, ettei keltään unohdu et Philly päihittää Nycin! (in english: Philly is better than NYC!) Mä oon tosi tykästyny tähän kaupunkiin, koska se ei oo liian iso. Ei todellakaan niin kiireinen ku nyki, ei turistirysä. Tää kuva on nopea hutaisu, kun tulin bussilla Phillyyn ja bussin ikkunasta huomasin oikein kauniin maiseman. En sitten jaksanut (ihan oikeasti en ehtinyt, koska muistin junan lähtöajan todella oikein) kävellä niin kauas, että olis hienoimmatkin rakennukset näkynyt kuvassa. Ei haittaa, I love it <3

no words needed <3 

Kokonaisuudessaan ihana viikonloppu, joka tuli tarpeeseen <3 Thanks!!

1st month!

Mihin tää aika oikein menee? 

Mitä oon viime postauksen jälkeen tehnyt... En mitään :D muutamaa aupparia nähnyt, käynyt lenkillä ja salilla sekä shoppailemassa! King of Prussia on vienyt mun sydämen ja se on ihan lähellä... Siellä on siis about 300 liikettä, joten kyllä kaikkea löytyy :) Ensimmäinen paketti odottaa Suomeen pääsyä lähes valmiina tossa pöydällä. 

Perheen kanssa sujuu ihan hyvin, vaikka edelleen on vähän hankaluuksia vanhimman kanssa. En oo tottunu siihen, että mulle puhutaan sillä tavalla, vaikka omatkin sisarukset osaa olla aika ilkeitä toisinaan. Välillä käy mielessä, et miks mä edes kestän tätä, kun tiedän et ansaitsen parempaa. No, jos yks viidestä ei oo enkeli, ni ei se haittaa. Muuten menee niin hyvin :) 

Työ on suht rankkaa silloin, kun oon kahden lapsen kanssa yksin (molempia autetaan siis pitkälti kaikessa), mutta tykkään tästä silti!

Tänään kävin ostaa itelleni scrapbookin ja joitain juttuja siihen laitettavaksi. Haluan siis jonkun muiston tästä vuodesta ja must tää on kiva idea. Laitan sinne siis jokaisesta kuukaudesta sivun täyteen kuvia ja juttuja muutenkin. :) 

I hate topics #1

Tässä on vähän koitettu päästä arkeen mukaan... Kaikki muu menee tosi hyvin, mut vanhin poika on aika epäkunnioittava mua kohtaan. Pyörittelee silmiään, sanoo vaan ei kiinnosta, en kuuntele sua jne, vertaa mua heidän vanhaan auppariin (joka oli ilmeisen lepsu verrattuna muhun). Tänään sitten kuulin, että hän on sisaruksilleen kateellinen, koska oon heidän kanssa enemmän. Tottakai oon, koska ne on nuorempia ja tarvii koko ajan apua! :D
Miten vaan, perjantaina mennään vanhimman kanssa pizzalle ja leffaan, vaan me kaks. Jos se auttais. Huomenna (Suomen tänään) varmaan uimaan, ehkä sekin auttaa. Kyllä odotan et koulut alkaa ja mulla on enää kaks lasta hoidettavana... Vanhin on se vaikein, kun ei halua tehdä mitään mut haluaa auttaa kaikessa.
Tänään käytiin nuoremman pojan (4v) "koulussa" koska vanhin oli siel "opettajana". Niillä oli ohjelmassa jotain lentokonejuttuja, ja tehtiin välipalaa.

Välipalaa... Äiti löysi idean Pinterestista!

 Tein tossa viel vähän cookies, noi oli huuuuuuuuge! Ja hyviä :) suklaahippuja tietty...

Stress? No. And something else, too...

Joo just. Töitä piisaa (ja rahaa tietty kans tämän jälkeen), mutta kun ei ehdi hommia hoitamaan!
Viisumi hoidettu? Ei. Lääkärintarkastus? Ei. Ennakkotehtävät? Ei.
Hyvä Irene. Täytyis ehkä terästäytyä... Mutta jos on kasista kasiin joka päivä menossa (työt), niin milloin sitä ehtii?! No kai tässä aikaa vielä on :D Heh. Yllättävän nopeesti kyllä taitaa pari kuukautta mennä. Liian nopeasti :(

Eilen oli valmennusryhmän päätöstilaisuus. Jokseenkin haikeaa, kun viisi vuotta ollut osan lapsista kanssa ja kaikki tunnen hyvin. Piti vaan pysyä rauhallisena, ettei itkupilliltä tullut tippa linssiin :DD En ehkä halua kuvitella sitä itkun määrää elokuussa! Myös uimakoulut tulivat päätökseen toukokuussa, jotenkin haikeaa sekin. Viisi vuotta niitäkin vetänyt ja aika paljon on samoja perheitä pyörinyt aina uusien lasten kanssa. On sekin kai joku (positiivinen) palaute minulle :) Hassua ajatella, että en ole vuoteen altaassa (kai) enkä ainakaan reunalla valmennuspuuhissa. Tuleekohan mulle vieroitusoireita? Ensi viikon lauantaina loppuu myös vauva- ja perheuinnit. Sielläkin on niin monta ihanaa perhettä, käynyt pari vuotta minun ohjauksessa. Lapset on kehittynyt ja kasvanut, tullut tutuiksi. Ja nyt sekin loppuu...

No syksyllä 2015 varmaan sama kaava jatkuu, jos mut vaan huolitaan takaisin tänne.
anyway, HAIKEAA (jos ei vielä tullut selväksi), vaikka onkin "vain" töitä. Mutta jos samaa työtä on tehnyt pitkään ja siitä vaan sattuu tykkäämään aika paljon, niin kai tämäkin tunne on oikea.

Kamalan syvällistä. huh.

Flight!!!

Jep, elikkä lentoliput tulivat pari päivää sitten nettiin...
Aika jännää! Alkaa lähtö vaan tulla todellisemmaksi koko ajan :D Mulla on suora lento Helsingistä New Yorkiin 11.8 klo 14:40 (toivottavasti joku muukin tulee matkaan Suomesta?!), eli vaihtoja ei tarvitse miettiä :) Perillä ollaan klo 15:50, hah! Lyhyt lento tai aikaero, en ole varma, kummasta kyse ;)
Onhan se hullua, vuos pois Suomesta... Mutta oon melko varma, että mulle on sattunut oikein ihana perhe. Heissä kaikki vaikuttaa todella hyvältä ja jopa asuinpaikka on mun mieleen. Ei missään keskustassa, vaan rauhallisella omakotitaloalueella, metsäisessä ympäristössä. Jee!
79 PÄIVÄÄ LÄHTÖÖN!!!

I'm too impatient!!

Voisin jo lähteä... Mun perhe laittoi tänään videoita poikien laskettelusta (for the first time). Oli niiiiin ihania :) En vaan malta odottaa että pääsen sinne, vaik Suomessakin on ihan huippua elää. 
Piti siis tulla taas tekemään I'm alive postaus :D
Ylppärit painaa päälle, mutta lukuintoa ei ole....

Plans are different now...

Eli äsken kirjauduin sinne hakemussivulle... Mun koululle saapumispäiväksi on merkattu 11.8. Sepä ei suuresti hetkauta, vähän kuitenkin :) Koska jos jonkun opiskelupaikan Suomesta saan, saattaa matkustelukuukausi jäädä vajaaksi :( Täytyy katsella... Tunnin sisällä jutellaan perheen kanssa, kysäisen varmaan asiaa heiltä.  Lisäksi CC toimistolta olis mulle pitäny jonkun soittaa matchin lopullistamisesta. Ei oo soittoa ainakaan vielä kuulunut. Ehkä ens viikolla sitten. Tulin vaan päivittämään siksi, että tiedätte mun olevan vielä lähdössä! :D

Now it's official

Eli perheen kanssa molemmat olemme sitä mieltä, että olemme oikeat toisillemme (olipa hauskasti sanottu :D), joten nyt alkaa asioiden todellinen hoitaminen... Lähtöpäivä varmistui ja se on 2.8. Pitäiskö mun nyt olla normaalisti? Jokaisella halauksella sisaruksieni kanssa tiedän, että vuoden päästä en voi sitä tehdä...
Kyselin tänään omalta äidiltäni kysymyksiä, joita voisin kysellä maanantain Skypettelyn aikana (miten hän osaakaan keksiä niin hyviä kysymyksiä?!). Siinä sitten 8v pikkuveljeni kysyi mihin olen lähdössä. Sivutimme kysymyksen täysin, eikä hänkään sitä onneksi muutaman minuutin päästä muistanut. En todellakaan tiedä miten asiasta heille kerron. Pikkusiskoni on kuin kopio minusta kaikella tavalla ja ei tykkää olla edes päivää ilman minua. Ikävä syntyy parissa päivässä. Miten sitten vuoden selviää?
Tiedän olevani onnekas, kun minulla on kaksi ihanaa perhettä ja viisi ihanaa pikkusisarusta Suomessa. Siksi suurin ihmetyksen aiheeni on edelleen, että miksi haluan täältä pois. Ehkä se selviää jossain vaiheessa. Perhe, johon olen menossa, vaikuttaa ihanalta edelleen. Maanataita odotellessa :)

I feel like this is THE match

Tänään iltapäivällä puhuin tän Philadelphia perheen kanssa. Jännitin yllättävän vähän, mutta johtunee täysin perheestä. He olivat niin rentoja, puhuivat selkeästi eikä tullut mitään hiljaisia hetkiä. Koko perhe kävi minua moikkaamassa, myös söpöt lapset. Äiti ja isä puhuivat puolisen tuntia kanssani, äiti isää kauemmin. He kertoivat perheestä lähes kaiken, ennen kuin ehdin yhtään kysymystä kysyä. Sitten heidän kysyessä onko minulla mitään kysyttävää, oli ainoa asia, joka ei heidän puheista ole käynyt ilmi, millainen ilmasto siellä on. Oikeasti mulla oli pari kymmentä kysymystä, joihin kaikkiin tuli vastaus ennen kuin ehdin kysyä. Vähän ehkä harmitti :D
Perheen kanssa synkkasi tosi hyvin, ja kaikki asiat vastasivat "odotuksiani". En tosiaan voi olla hymyilemättä! Terveelliset elämäntavat, laadukasta ruokaa, lapset ovat rauhallisia mutta aktiivisia (eivät kuulemma kiukuttele kovin paljoa, ja huutamista ei siellä käytetä ratkaisuna, joten lapset ovat tottuneet selvittämään asiat puhuen. Upeaa! Heiltä on myös kävelymatka (kävelyteitä pitkin) kaikkiin oleellisiin paikkoihin, erittäin erikoista, jos olen oikein ymmärtänyt!
Puhelun lopettamisesta vartin verran, tuli äidiltä viesti. Oli jutellut miehensä kanssa ja tulleet siihen tulokseen, että olen heille hyvä au pair. He lupasivat miettiä muutaman päivän sisällä, mikä lähtöpäivä olisi heille sopiva. ONKO TÄÄ NYT TÄSSÄ?! En edes tehnyt sitä videota ja tälläinen perhe napsahti :)
Laitoin CC Marille viestiä asiasta, ja hän kehoitti juttelemaan ennen final matchin tekemistä uudemman kerran. Olin kuitenkin hyvin varma tämän perheen sopivuudesta ja niin olivat hekin minusta. Lupasin silti soitella vielä. Laitoin sitten äidille asiasta, ettei tämä todellakaan tarkoita sitä, ettenkö tykkäisi perheestä tai etteivätkö he olisi sopivia minulle. Äiti ymmärsi tämän ja kysyi, josko voisin heti puhua. Soitin hänelle ja juteltiin jotain pientä ja hän esitteli asuntoa. Aivan ihanan kotoisa koti, ei mikään putsplank vaan eläminen näkyy! :) Au pairin huonekin oli ihana, ison sängyn kanssa. Perfect. Näin samalla Floridassa asuvan isoäidin, joten ehkä siellä tulisi vierailtua myös.
Sovimme äidin kanssa, että soittelemme taas kaikkien ollessa paikalla, jotta saan juteltua myös lapsille. Ehkä venyy ensi viikkoon, eihän se haittaa mitään, kun on pitkä aika lähtöön.

ONNELLINEN MINÄ TÄÄLLÄ!!!

Eli sivuillani tämä ei vielä ole nimellä Final match, mutta siten olemme perheen kanssa jo puhuneet asiasta. :)

Third match

Viime yönä oli taas tullut match. Aamulla lähtiessäni vauvauinteihin, en ehtinyt perheeseen enempää tutustua. He olivat kuitenkin laittaneet minulle jo yöllä sähköpostia.

Töistä tullessani aloin tutkailemaan perhettä paremman kerran. Ihana perhe. Ei muuta.

Philadelphian tuntumassa (10min matka). Kolme lasta (7v ja 4v pojat, 1,5v tyttö) nuoremmalla pojalla Downin syndrooma. Perhe täyttää jokaisen odotukseni! Niin normaalin oloinen perhe ja kertovat lastensa kasvatuksesta paljon (joka täsmää omiin ajatuksiini siitä puuhasta). Lapset on aivan älyttömän söpöjä ja äidin kanssa olen jonkun verran sähköpostitellut. Koitamme sopia yhteisen skypettelyajan, ehkä jo maanantaille!

Tähän perheeseen todella haluan, ja hekin vaikuttavat olevan kiinnostuneita minusta! :)

PS. Toinen match vain poistui, kun ei saatu mitään yhteistä aikaa sopimaan. Ehkä hyvä niin, kun olin aika epävarma. En sitä silloin niinkään tajunnut, mutta tämän perheen jälkeen kyllä. Toivottavasti tästä kuulette lisää...