Oh my...

Niiin... Toimistolta soitettiin edellispäivänä, että perhe haluais muuttaa mun tuloa viikolla taaksepäin. No se ei käy, koska meillä on mökki varattuna kyseiselle viikolle, enkä halua jäädä siitä paitsi ja mennä lentokentälle ilman perhettä saattamassa.
HM laittoi samana päivänä mulle sähköpostia, että heillä on jotkut häät 15.8, eli silloin, kun mun tulisi siirtyä training schoolilta perheeseen... En siirrykään phillyyn vaan bostoniin sinne häihin heidän kanssa! :D kiva aloitus vuodelle, enkä tiedä miten valmistautuminen onnistuu siel kampuksel.. Jännää tulee :D tosiaan siis tapaan perheen siellä ekaa kertaa haha

I'm too impatient!!

Voisin jo lähteä... Mun perhe laittoi tänään videoita poikien laskettelusta (for the first time). Oli niiiiin ihania :) En vaan malta odottaa että pääsen sinne, vaik Suomessakin on ihan huippua elää. 
Piti siis tulla taas tekemään I'm alive postaus :D
Ylppärit painaa päälle, mutta lukuintoa ei ole....

Plans are different now...

Eli äsken kirjauduin sinne hakemussivulle... Mun koululle saapumispäiväksi on merkattu 11.8. Sepä ei suuresti hetkauta, vähän kuitenkin :) Koska jos jonkun opiskelupaikan Suomesta saan, saattaa matkustelukuukausi jäädä vajaaksi :( Täytyy katsella... Tunnin sisällä jutellaan perheen kanssa, kysäisen varmaan asiaa heiltä.  Lisäksi CC toimistolta olis mulle pitäny jonkun soittaa matchin lopullistamisesta. Ei oo soittoa ainakaan vielä kuulunut. Ehkä ens viikolla sitten. Tulin vaan päivittämään siksi, että tiedätte mun olevan vielä lähdössä! :D

Just wanted to write something...

Huomasin äsken, ettei täällä ole yhtäkään kuvaa?! :D käsittämätöntä... Olen niin iloinen, niin iloinen, niin iloinen!
Puhuin taas maanantaina perheen kanssa Skypessä lähes tunnin! Oli niin kivaa jutella ja vanhempi poika 6v tuli myös juttelemaan mulle. Hänellä on ihan sairaan hauskat jutut (ehkä vois sanoo jopa läpäksi), ei yhtään tylsät. Perhe tuntuu muutenkin niin oikealta kun vain voi. Tämän pojan ainoa kysymys Suomesta koski kakkaamista, tosi kiva :D Tunti puhetta englanniksi, eikä hiljaisia hetkiä tai ahdistavaa tunnetta :) Puhuimme paljon kaikesta, hyvin arkisista asioista lähinnä. Oli jo hetken sellainen fiilis, että olen osa perhettä! Pojat puhui ja viittoi mulle, tyttö hymyili oikein leveästi nähdessään mut :) puhelun lopuksi 6v sanoi "byebye, see you tomorrow" :D Siinä me aikuiset sitten naurettiin, voi raukkaa :)

Now it's official

Eli perheen kanssa molemmat olemme sitä mieltä, että olemme oikeat toisillemme (olipa hauskasti sanottu :D), joten nyt alkaa asioiden todellinen hoitaminen... Lähtöpäivä varmistui ja se on 2.8. Pitäiskö mun nyt olla normaalisti? Jokaisella halauksella sisaruksieni kanssa tiedän, että vuoden päästä en voi sitä tehdä...
Kyselin tänään omalta äidiltäni kysymyksiä, joita voisin kysellä maanantain Skypettelyn aikana (miten hän osaakaan keksiä niin hyviä kysymyksiä?!). Siinä sitten 8v pikkuveljeni kysyi mihin olen lähdössä. Sivutimme kysymyksen täysin, eikä hänkään sitä onneksi muutaman minuutin päästä muistanut. En todellakaan tiedä miten asiasta heille kerron. Pikkusiskoni on kuin kopio minusta kaikella tavalla ja ei tykkää olla edes päivää ilman minua. Ikävä syntyy parissa päivässä. Miten sitten vuoden selviää?
Tiedän olevani onnekas, kun minulla on kaksi ihanaa perhettä ja viisi ihanaa pikkusisarusta Suomessa. Siksi suurin ihmetyksen aiheeni on edelleen, että miksi haluan täältä pois. Ehkä se selviää jossain vaiheessa. Perhe, johon olen menossa, vaikuttaa ihanalta edelleen. Maanataita odotellessa :)

I feel like this is THE match

Tänään iltapäivällä puhuin tän Philadelphia perheen kanssa. Jännitin yllättävän vähän, mutta johtunee täysin perheestä. He olivat niin rentoja, puhuivat selkeästi eikä tullut mitään hiljaisia hetkiä. Koko perhe kävi minua moikkaamassa, myös söpöt lapset. Äiti ja isä puhuivat puolisen tuntia kanssani, äiti isää kauemmin. He kertoivat perheestä lähes kaiken, ennen kuin ehdin yhtään kysymystä kysyä. Sitten heidän kysyessä onko minulla mitään kysyttävää, oli ainoa asia, joka ei heidän puheista ole käynyt ilmi, millainen ilmasto siellä on. Oikeasti mulla oli pari kymmentä kysymystä, joihin kaikkiin tuli vastaus ennen kuin ehdin kysyä. Vähän ehkä harmitti :D
Perheen kanssa synkkasi tosi hyvin, ja kaikki asiat vastasivat "odotuksiani". En tosiaan voi olla hymyilemättä! Terveelliset elämäntavat, laadukasta ruokaa, lapset ovat rauhallisia mutta aktiivisia (eivät kuulemma kiukuttele kovin paljoa, ja huutamista ei siellä käytetä ratkaisuna, joten lapset ovat tottuneet selvittämään asiat puhuen. Upeaa! Heiltä on myös kävelymatka (kävelyteitä pitkin) kaikkiin oleellisiin paikkoihin, erittäin erikoista, jos olen oikein ymmärtänyt!
Puhelun lopettamisesta vartin verran, tuli äidiltä viesti. Oli jutellut miehensä kanssa ja tulleet siihen tulokseen, että olen heille hyvä au pair. He lupasivat miettiä muutaman päivän sisällä, mikä lähtöpäivä olisi heille sopiva. ONKO TÄÄ NYT TÄSSÄ?! En edes tehnyt sitä videota ja tälläinen perhe napsahti :)
Laitoin CC Marille viestiä asiasta, ja hän kehoitti juttelemaan ennen final matchin tekemistä uudemman kerran. Olin kuitenkin hyvin varma tämän perheen sopivuudesta ja niin olivat hekin minusta. Lupasin silti soitella vielä. Laitoin sitten äidille asiasta, ettei tämä todellakaan tarkoita sitä, ettenkö tykkäisi perheestä tai etteivätkö he olisi sopivia minulle. Äiti ymmärsi tämän ja kysyi, josko voisin heti puhua. Soitin hänelle ja juteltiin jotain pientä ja hän esitteli asuntoa. Aivan ihanan kotoisa koti, ei mikään putsplank vaan eläminen näkyy! :) Au pairin huonekin oli ihana, ison sängyn kanssa. Perfect. Näin samalla Floridassa asuvan isoäidin, joten ehkä siellä tulisi vierailtua myös.
Sovimme äidin kanssa, että soittelemme taas kaikkien ollessa paikalla, jotta saan juteltua myös lapsille. Ehkä venyy ensi viikkoon, eihän se haittaa mitään, kun on pitkä aika lähtöön.

ONNELLINEN MINÄ TÄÄLLÄ!!!

Eli sivuillani tämä ei vielä ole nimellä Final match, mutta siten olemme perheen kanssa jo puhuneet asiasta. :)

Third match

Viime yönä oli taas tullut match. Aamulla lähtiessäni vauvauinteihin, en ehtinyt perheeseen enempää tutustua. He olivat kuitenkin laittaneet minulle jo yöllä sähköpostia.

Töistä tullessani aloin tutkailemaan perhettä paremman kerran. Ihana perhe. Ei muuta.

Philadelphian tuntumassa (10min matka). Kolme lasta (7v ja 4v pojat, 1,5v tyttö) nuoremmalla pojalla Downin syndrooma. Perhe täyttää jokaisen odotukseni! Niin normaalin oloinen perhe ja kertovat lastensa kasvatuksesta paljon (joka täsmää omiin ajatuksiini siitä puuhasta). Lapset on aivan älyttömän söpöjä ja äidin kanssa olen jonkun verran sähköpostitellut. Koitamme sopia yhteisen skypettelyajan, ehkä jo maanantaille!

Tähän perheeseen todella haluan, ja hekin vaikuttavat olevan kiinnostuneita minusta! :)

PS. Toinen match vain poistui, kun ei saatu mitään yhteistä aikaa sopimaan. Ehkä hyvä niin, kun olin aika epävarma. En sitä silloin niinkään tajunnut, mutta tämän perheen jälkeen kyllä. Toivottavasti tästä kuulette lisää...